Tässä esiteltävä sarjakuva ei ole mangaa, sillä Strips on täysin länsimaalaista tuotantoa, mutta hentain määritelmiin sekin sopinee.

Törmäsin divarissa yllättävään ja poikkeavaan pornosarjakuvaan.



Yllättävään siksi, että sen tekijä Chuck Austen tunnetaan paremmin Marvelin ja DC:n tuotannostaan, mm. War Machinesta ja Elektrasta, tosin selaillessani nettiä huomasin että Austen on tehnyt enemmänkin töitä sarjakuvapornon parissa.

Sarjakuvapornon valtavirrasta poikkeavaan sikäli että vaikka Stripsissä seksi on isossa osassa niin se ei kuitenkaan ole pääosassa, eikä seksi aina ole orgastista.

Chuck Austen osoittaa Stripsillä että suhteellisen yksityiskohtaistakin seksiä voidaan kuvata ilman että varsinaisesti mennään pornografian puolelle.

Perusidea on sama kuin Beverly Hills 90210:ssa:

Seurataan opiskelijoiden ihmissuhteiden kiemuroita.

Oikeastaan Stripsissä on siis kyse tavanomaisesta saippuaoopperasta joka sisältää myöskin huumoria ja seksiä. Eikä henkilögalleriakaan pahemmin saippuaoopperoiden vastaavasta eroa, eivät henkilöhahmot huonoja ole, ovatpahan vain stereotyyppejä.

On sovinistis-rasistinen homo- kammoinen asehullu kauppatieteitä opiskeleva nörtti joka ei uskalla kertoa tytölle olevansa rakastunut tähän, tyttö joka on ihastunut parhaan ystävänsä ihastuksen kohteeseen, isotissinen seksinnälkäinen blondi (Jota ei kuvata blondiksi, vaan täyspäiseksi naiseksi) joka häpeää kurvikasta vartaloaan[¹], sarjakuvapiirtäjä joka kunnioittaa tyttöystävänsä päätöstä säästellä neitsyyttään, mutta joka siinä sivussa hakee seksinsä syrjähypyistä jne.

Ihmissuhteisiin ja seksiin keskittyvä dialogi on usein hauskaa vaikka onkin suurimmaksi osaksi ennalta arvattavaa.

Tytöt keskustelevat pojista, siitä kuinka pojilla on pakkomielle puristella rintoja ja väännellä heidän nännejään kuin etsisivät oikeaa kanavaa vanhanaikaisesta radiosta, siitä kuinka he eivät löydä miestä joka olisi valmis nuolemaan pillua, vaikka pojat itse jatkuvasti haluavatkin että heidän kulliaan imetään, runkkaamisestaan ja peniksen sopivasta koosta.

Pojat taasen keskustelevat… peniksen koosta, rintojen koosta, runkkaamisesta, seksin määrästä ja pillun puutteesta, mistäpä muustakaan pojat keskustelisivat? Paitsi että, kun kerran Amerikan Yhdysvalloissa ollaan keskustellaan tietenkin aseista, aseiden kantamisen oikeudesta ja väkivallasta.

Tarina sisältää syrjähyppyjä, neitsyyden menetystä, sydänsuruja ja kaikkea muutakin mitä saippuaoopperat yleensäkin sisältävät. Henkilöt kehittyvät jonkin verran sarjakuvan myötä, mutta Austen olisi saanut enemmänkin panostaa henkilöiden luonteen syventämiseen.

Seksi Chuck Austenin kuvaamana ei välttämättä ole aina mukavaa tai edes tyydyttävää touhua, Austen kuvaa epäonnistuneitakin seksiakteja ja ylipäätään seksi kuvataan vain osaksi nuorten henkilöiden elämää. mm. päähenkilön Zackin ja hänen unelmiensa tytön ensimmäinen yhteinen akti on molempien kokemeisuudesta huolimatta kömpelö ja akti päättyy tytön tylyyn toteamukseen: “Is that all?”.

Tyttö ei sanoillaan tarkoituksellisesti loukkaa Zackiä, vaan lause lipsahtaa hänen suustaan osittain koska hän on tunnekuohun vallassa.

Strips on seksisaippuaoopperana kissatanssija Omahan (Jonka 4 ensimmäistä osaa Jalava on julkaissut suomeksikin, kannattaa tutustua, viimeksi kun kävin Kirjatorilla olivat Omahat tarjouksessa) pikkuserkku. Nämä eroavat toisistaan sikäli, että Omahassa päähenkilöt ovat kissoja (Eli Omaha kuuluu Furry kategoriaan) ja Omahan tarinassa seikkailee mukana mafia, poliittisia juonitteluja, murhia, bordelleja jne, kun taas Stripsissä tapahtumat sijoittuvat nuorison keskuuteen ilman että mukaan tuodaan mitään muita suuria dramaattisia käänteitä kuin ihmisuhteiden solmuja.

Strips on Austenin nuoruuden tuotantoa ja vielä tuolloin ei hänen tyylinsä ollut yhtä sujuvaksi hioutunut kuin mitä se nykyisin on, mikä pelastaakin paljon, sillä tuo hivenen hiomaton tyyli sopii paremmin Stripsin maailmaan kuin nyky-Austenin tyyli, minkä huomaa sarjan loppuvaiheessa, sillä koska Strips alunperin jäi kesken jatkoi Austen sitä vasta useita vuosia myöhemmin ja kolme viimeistä numeroa eroavat tyylillisesti häiritsevänkin paljon alkupään numeroista.

Jos vain jostain saatte Stripsin käsiinne niin siihen kannattaa tutustua, mikäli siis aihe tippaakaan kiinnostaa.

Kuvitus: 3,5/5
Tarina: 4/5
Masturbaatioarvo: 2/5
Kokonaisuus: 4/5

[¹] Eritoten häntä häiritsevät isot rintansa, sillä hän joutuu kokemaan seksuaalista ahdistelua, eikä häntä oikein innosta poikien tarve pompotella rintoja kuin koripalloa…

Lopuksi idea pornosarjakuvahistoriikistä ja esitellään sarjakuvafriikkien unelmanainen.

Tuli tästä mieleeni että jonkun pitäisi joskus kirjoittaa sarjakuvapornon 1990-luvun alkupuolella alkaneen uuden kukoistuskauden lyhyt historiikki, se kun sisältää mielenkiintoisia tapahtumia, kuten “sananvapauden puolustajien” oikeudenkäyntejä ja sarjakuvakustantajan joka ensin valittaa kuinka seksi sarjakuvissa pilaa sarjakuvien maineen ja paria vuotta myöhemmin sama opportunisti perustaa pelkkään pornoon keskittyvän sarjakuvakustantamon. Puhumattakaan UG sarjakuvista (Joiden tekijöistä pääosa on kylläkin aloittanut jo 1960-luvulla) tai lukuisista yrityksistä tuoda HC seksi valtavirran sarjakuvaan.

Ja jos kerran Tom Of Finlandin sarjakuvat “loivat” yhden homokolttuurin alalajin niin…no, ovat pornosarjakuvat “luoneet” ainakin yhden omalaatuisen myyntiartikkelin, otakujen unelmatytön; Boytoy dollsin… (Juu, kaikkea sitä…) Mutta luulisin että tuollainen myy hyvin, sillä eiköhän maailma ole täynnä huoneisiinsa linnoittuneita seksinnälkäisiä Otakuja joita Kurumi ei tulekaan pelastamaan.

Historiikin voisi aloittaa jostain Howard Chaykinin Black Kissistä päätyen pornomangan rantautumiseen länsimaihin.

Ennen kuin viitsin edes miettiä josko itse väsään tuollaisen lyhyen sarjakuvapornon historiikin täytyy ensin vilkaista josko joku jo olisi sellaisen kirjoittanut. En oikein jaksaisi paneutua asiaan mikäli joku viisaampi ja parempi kirjoittaja on jo sellaisen tehnyt.

Saint Margareta’s academy on kuvaus heteroseksuaalisen sadistin fantasiamaailmasta.

Lähitulevaisuudessa jokaista poikalasta kohden syntyy 25 tyttöä, niinpä tyttöjen arvo on laskenut ja heillä ei ole mitään arvoa ja lähes kaikista tytöistä koulutetaan seksiorjia.

St. Margareta on koulu, jonka oppilaista suurin osa on tyttöjä, koulun tarkoituksena on kouluttaa pojille tottelevaisia seksiorjia. Koulutus koostuu seksiorjakoulutuksesta ja tyttöoppilaille annetaan heti alaluokilta lähtien “lääkkeitä” ja hormoneja joilla heidän vartaloaan muokataan seksilelulle sopivampaan muotoon.

Tytöt siis tulevat kouluun vain jotta heitä voidaan käyttää seksuaalisesti hyväksi ja että heistä saadaan muokattua poikien ja miesten seksilelu.

Koulutus kestää 9 vuotta.

Alaluokilla koulutus aloitetaan omanarvontunnon murskaamisella ja seuraavan kolmen vuoden aikana heitä aivopestään ja vartalon muokkauskin alkaa heti alkuvaiheessa. Tämän jälkeen seuraavan kolmen vuoden ajan he joutuvat sadomasokistiseen seksiorjakoulutukseen. Kun heidät tämän jälkeen on aivoperty tottelevaisiksi orjiksi niin seuraavan kolmen vuoden aikana jatketaan orjakoulutusta, mutta pääpaino on vartalon muokkauksella.

Klitoriksesta muokataan muutaman sentin mittainen penis, joka on koko ajan esillä, sen ei anneta mennä omaan koloonsa piiloon ja rinnat kasvatetaan järjettömään kokoon. Näistä vartaloa muokkaavista aineista oli sellaisia sivuvaikutuksia että tytöt alkoivat masturboimaan jatkuvasti, keskeyttäen vain nukahtaessaan. Niinpä heidän kätensä kahlitaan koulu-univormuun.

Koulu-univormu sisältää selkärepun johon kädet on kahlittu, klitoriksen nipistimen, nänniennipistimet ja siteen silmille. Muutenkin koko univormun tarkoitus on paljastaa tyttöjen pillut, klitorikset, rinnat jne. (Osa vimpaimista paljastaa jopa vaginan niin että sen sisälle näkee kohdunsuulle asti) ja kiihottaa tyttöjen erogeenisiä alueita ja kun näihin joka päivä ruiskutetaan ainetta joka tekee niistä hypersensitiivisiä ovat oppilaat jatkuvassa kiihoitustilassa ilman että he voivat laueta.

Koko koulua ympäröivä yhteisö on vastuussa seksiorjan koultuksesta, niinpä kun tyttöoppilaat aamulla lähetetään kodeistaan kouluun ovat he jo pukeutuneet koulu-univormuun ja asukkaiden on ohjattava oppilaat klitorikseen kiinnitetystä valjaista kouluun, kaikki yhteisön asukkaat ovat tervetulleita naimaan oppilaita näiden koulumatkalla, mikä usein johtaa siihen että oppilaat on matkan varrella raiskattu niin monta kertaa että he myöhästyvät koulusta, mistä tietenkin seuraa rangaistus.

Itse asiassa tytöillä ei ole mitään mahdollisuuksia välttää rangaistuksia, lähes kaikesta tekemisestä tai tekemättä jättämisestä seuraa rangaistus. Joka on tyttöjen seksuaalista häpäisemistä, heidän kiduttamistaan, heidän raiskaamistaan, mitä nyt vain sadistinen ihminen voi keksiä.

Selailin St. Margaretaa sieltä ja täältä ja en löytänyt juuri mitään minua kiinnostavaa, mikä johtuu siitä etten ole sadomasokistinen, mikäli olisin saattaisin pitää siitä. Tosin on myönnettävä että ajatus siitä että jossain kehittyisi yhteiskunta jonka kaikki jäsenet ovat sadisteja ja joka järjestelmällisesti kouluttaa tytöistä masokisteja on jollain tasolla kiinnostava hypoteesi, samoin tekijän mielikuvitukselliset seksuaaliset kidutus- ja “palkitsemis”laitteet pistävät miettimään että millainen ihminen oikein keksii moisia vimpaimia?

Kuvitus ei ole kovinkaan kummoista, ei tosin järjettömän huonoakaan, lähinnä sekavaa mikä tosin omalla tavallaan sopii tyyliin. Toisaalta tälläiseen tarinaan olisi sopinut paremmin rosoisempi kuvitus, ehkä jotain tämän ja Yoshiharu Tsugen tyylien välistä.

Tarinaa St. Margaretassa ei ole, on vain sadistisen seksiorjakoulun kuvaus, melkein kuin perverssi koulun esittelylehtinen.

St. Margareta on mitä ilmeisimmin suunnattu heteroseksuaalisille sadistimiehille (Tai sadistinaisille jotka pitävät naisten kiduttamisesta) ja heille tämä antanee paljon, sillä epäilemättä ajatus yhteiskunnasta jonka kaikki naispuoliset ihmiset on alistettu miesten seksiorjiksi on sadistimiehen utopia.

Saint Margareta omaa jonkin verran kuriositetttiarvoa, mutten varmaankaan koskaan lue sitä läpi, sillä kaikki nuo yksityiskohtaisesti kuvatut tavat kiduttaa ja häpäistä tyttöjä vain kyllästyttävät minua, mielummin vaikka lueskelen Markiisi de Saden Justinen jossa Justine pysyessään loppuun asti hyveellisenä voittaa ihmiset jotka häntä kiduttavat, Sade oli taitava kirjoittaja ja hänen näkemyksensä ihmisyydestä on mielenkiintoinen. Tosin on epäreilua verrata St. Margaretaa klassikkoon, Justineen.

St. Margareta’s Academy – read online

Yusuke Mizusawa saa työpaikan seksikkään, isotissisen Reina Toyoharan kotiopettajana. Koska Yusuke on isojen tissien perään eihän ensimmistä tuntia pitäessään saa silmiään irti Reinan isoista rinnoista.

Alkuun Yusuke yrittää opettaa Reinaa, mutta lopulta hän antaa periksi ja tarttuu Reinan rintoihin kiinni ja alkaa vatkata niitä (Jonkun pitäisi opettaa tämän animaation tekijöille ettei rintojen vatkaaminen ole niiden hyväilyä). Reina ei vastustele, vaan pyytää punastellen Yusukea lopettamaan, mutta Yusuken vain jatkaessa Reinakin innostuu asiaan ja pyytää Yusukea hyväilemään hänen nännejään ja lopulta Reina laukeaa Yusuken imiessä hänen nännejään (Mistä tälläisiä naisiä löytyy? Kysyn vain.).

Reina on oikein avulias kun Yusuke haluaa naida Reinan tissien väliä, Reina auttaa Yusukea jotta tämä laukeaisi. Tämän jälkeen Yusuke on hyvin tyydytetty mies.

Seuraavaa tuntia varten Yusuke on ajoissa ja Reina ei vielä ole tullut kotiin, niinpä Reinan vielä isotisisempi äiti Mitsuki tarjoaa hänelle teetä ja pullaa. Keskustelu muuttuu Yusuken kannalta omituiseksi Mitsukin kysyessä Yusukelta nussiko tämä Reinaa edellisiltana. Mitsuki käy sumeilematta kiinni Yusuken haaroihin ja tarjoaa itseään tälle. Niinpä Yusuke nussii Mitsukia, jonka tissit ovat aivan yhtä yliherkät kuin Reinankin.

Mitsuki ilmoittaa Yusukelle ettei hän enää saa naida Reinaa ja tämä menee lupaamaan ettei enää koske Reinaan, mutta Yusuke retkahtaa uudeleen Reinaan ja alkaa naida tätä. Ja tästä puuhasta Mitsuki yllättää heidät.

Ja näin Yusuke on kahden naisen, äidin ja tyttären, loukussa. Ja Reina ja Mitsuki vaativat Yusukea päättämään kumman kanssa hän haluaa olla. Yusuken miettiessä päätöstään Mitsuki ja Reina käyvät kovaa kamppailua siitä kumpi heistä Yusuken mielestä on parempi rakastajatar ja kumpikin haluaa Yusuken vain itselleen.

Niinpä Yusuken on vain nautittava saamastaan huomiosta…

Tarinaa Anyone you.. ei oikeastaan sisällä lainkaan. Poika saa paikan tutorina, nussii heti kättelyssä tutoroitavan tissien väliä ja seuraavana päivänä nussii tämän äitiä, minkä jälkeen äiti ja tytär kamppailevat pojasta. Ei oikein kuulosta uskottavalta että kaksi seksikästä naista kamppailisi pojasta jonka ovat tunteneet vain hetken aikaa.

Tämän animaation kuvitus on omalaatuisen epätasainen, välillä se on ihan kohtuullisen hyvää, välillä huonoa. Seksikohtauksissa häiritsee samojen pätkien toistaminen loputtomiin, tissejä pyöritetään kyrvän ympärillä täysin staattisesti, samat muutamat kuvat on monistettu usean minuutin vatkaamiseksi, mikä aiheuttaa sen että siinä vaiheessa kun Yusuke laukeaa on katsoja jo laittanut pikakelaukselle tai nuokahtanut. Taustoista ei oikein voi puhua, niitä ei juuri lainkaan ole tai niitä ei muuten vain huomaa.

Alkuperäisen ääniraidan näyttelijät ovat ihan kohtuullisen hyviä mutta englantilainen dubbaus on jälleen kerran onneton, ilmeisesti jenkit kuvittelevat että hentain katsojat tyytyvät ihan mihin vain. Ehkä jenkeissä tyytyvätkin, mutta täällä Suomessa me olemme oppineet lukemaan tekstitystä.

(Siinä muuten onkin neuvo hentain katsojille: Koska eng. ääniraita lähes poikkeuksetta on onneton kannattaa aina laittaa alkuperäinen jap. ääniraita ja eng. tekstitys)

Ei Anyone… mikään varsinaisesti huono ole, mutta ei se oikein keskikaartiinkaan saakka kipua vaan jää jonnekin välimaastoon.

Download Anyone You Can Do I Can Do Better!

Kuvitus: 3/5
Tarina: 0/5
Masturbaatioarvo: 2/5
Kokonaisuus: 2/5

Hentai sisältää paljon insestiä. (itse asiassa sekä mainstream manga, että länsimainenkin taide ja viihde sisältävät paljon insestiä, mutta se ei oikein kuulu tämän blogin aihepiiriin)

Yleisesti ottaen insestistä useimmalle tulee mieleen pedofilia, vanhemman alaikäi- seen lapseensa sekaantuminen, mutta hentain saralla kyseessä useimmiten on teini-iän viimeisiä hetkiä viettävän tai jo aikuisen lapsen seksisuhteesta vanhempaansa.

Suuressa osassa kyse on pojan seksisuhteesta äitiinsä, mikä johtunee siitä että hentain lukijoista iso osa on nuoria miehiä (Vaikka Japanissa pornomanga taitaa olla kaikenikäisten harrastus, niin ilmeisesti siitä huolimatta nuoret miehet ovat hentain lukijoissa yliedustettuina), joten heitä ei juurikaan kiinnosta vanhemman tai vanhenevan miehen suhde tyttäreensä.

Toki tytär-isä hentaitakin löytyy paljon, mutta Harrison-Stetson menetelmällä arvioituna 40% insestihentaista on poika-äiti (tai poika-äitipuoli) suhteita ja 40% on sisarusten välistä seksiä.

Insestiset suhteethan ovat tosielämässä hyvin harvinaisia, joten miksi viihteessä, joksi pornokin on luokiteltava, sitä esiintyy niin suhteettoman paljon? Ja miksi se on juuri Japanilaisessa sarjakuvassa ja hentaissa niin suhteettoman yleistä?

Aletaanpa kiertämään keittiöpsykologin kankea:

Olisi helppoa sanoa että syy löytyy siitä, että tietyssä iässä lapset haaveilevat seksistä vanhempiensa kanssa, mutta se tuskin on ainakaan täysin oikea selitys, sillä pornosarjakuvien lukijakunta on jo jonkin aikaa sitten ohittanut sen iän jossa haaveillaan omista vanhemmista.

Mutta kyllä tämäkin selitys — kuten kaikki mitä tahansa koskevat selitykset — pätee pieneen osaan insestimangan lukijoista, niihin otakuista jotka ovat jääneet kehityksessään 10-12-vuotiaan tasolle.

Toinen kyökkipsykologinen syy löytyy jo insestihentaista itsestään.

Insestihentaissahan joko päähenkilö tai molemmat osapuolet tuntevat naidessaan syyllisyyttä ja hokevat koko ajan mielessään: “Tämä on väärin! Miten minä voin tehdä näin! Tämä on väärinnnnhhhHHHHAAAHHH!!! Laukesin kun poikani vain koski minua…Nussi mua!…miten voin olla näin perverssi? Poikakulta nai äitisi kuumaa vittua! Älä lopeta! Olen kamala ihminen!”

Fetisseissä, rajusti yleistettynä, on kyse isolta osaltaan oman perversion aiheuttamasta häpeästä ja vain osittain itse fetissistä. Jos fetissistä viedään häpeä pois lähtee siinä samassa iso osa fetissin aiheuttamasta jännityksestä ja kiinnijäämisen pelon kadotessa fetisistin fetissistään saamat eroottiset kiksit vähenevät huomattavasti — mutteivät kuitenkaan täysin poistu.

Ja insestikuvausten pornoversioiden lukemisessa ja katselemisessahan on mitä suurimmassa määrin kyse seksuaalisesta fetissistä; niitä lukiessaan ja niistä kiihoittuessaan tuntee posket punoittavaa, mutta turvallista, häpeää ja se lisää oman kiksinsä masturbaatioonkin.

Ja mikäpä olisi moista parempi seksuaalinen stimulantti?

(Itse asiassa väitteen mukaan yksi häpeää parempi luonnonmukainen seksuaalinen stimulantti on olemassa: kuolema tai kuolemanvaara)

Mutta tuskinpa tuokaan se pääsyy insestihentain suureen määrään on. Ehkä hentain piirtäjiksi vain valikoituu paljon miehiä joilla on ollut erittäin seksikäs äiti tai sisko jota he ovat himoinneet?

Oli syy mikä tahansa niin insesti on hentaissa hyvin yleistä, niin yleistä että on mahdotonta selata hentaisarjakuvia tai animaatioita törmäämättä jatkuvasti insestiin.

Ja väliäkö tuolla mikäli sarjakuva tai anime on hyvin tehty?

Postausten välillä on ollut pitkä tauko ja jatkossakin näitä ilmestyy tänne ryppäinä; ensin voi olla pitkäkin tauko ja sitten tulee useampi juttu kerralla. Ensi viikonlopun aikana tänne ilmestyy muutama arvostelu.

Take On Me

Take on Me on romanttinen teinipornokomedia, joka sisältää jokaselle jotain: oraalia, anaalia, loliconia (Tosin tämä pikkutytöksi piirretyn tytön iäksi ilmoitetaan 26-vuotta), S/M:ää, bondagea, kultaisia suihkuja, raiskaus, pesäpallomailaa, erilaisia leluja ja isoja dildoja, orgioita jne.

Tarina alkaa hentaille perinteisellä kiristyksellä. Tomonori Tsuda on hivenen pienikokoinen nörtähtävä poika joka ottessaan vahingossa kuvan luokkakaverinsa Hikaru Oonon hameen alta yllättyy huomatessaan tämän suhtautuvan alushousujen käyttöön yhtä vapaamielisesti kuin Anu Saagim ja tarkemmin kuvaa tarkasteltuaan Tsuda huomaa että Oono pitää vibraattoria sisällä pillussaan keskellä koulupäivää.

Tsuda kiristää kuvalla seksiä Oonolta. Tsuda luulee olevansa päällepäsmärinä mutta mangan edetessä hän huomaa että Oono– joka on puolitoista päätä Tsudaa pitempi urheilullinen amatsoni — onkin suhteen perverssimpi, himokkaampi ja dominoivampi puolisko. Sarjakuva seuraa Oonon ja Tsudan suhteen kehittymistä, suhde alkaa seksillä ja matkan varrella pariskunta kiintyy ja rakastuu toisiinsa — ja harrastaa sitä enemmän ja sitä perverssimpää seksiä mitä kiintyneempiä he toisiinsa ovat.

Sivujuonteessa esiintyy Oonon 26-vuotias sisko Kei, joka näyttää esipuberteettiselta tytöltä ja kun Kei löytää siskonsa tietokoneelta kuvia ja videoita Oonosta ja Tsudasta naimassa (Oono kuvaa heidän aktejaan videolle) ja Kei päättää että siskon on jaettava poikaystävänsä hänen kanssaan. Kei tarjoaa itseään Tsudalle, mutta kun tämä kutsuu häntä ala-asteikäseksi hän potkaisee Tsudalta tajun kankaalle ja raahaa tämän kylpyhuoneeseen, missä hän yrittää saada Tsudan kyrpää sisälleen.

Ja tästä puuhasta Oono yllättää Kein ja kuullessaan siskonsa miesongelmista Oono päättää auttaa siskoaan antamalla tämän naida Tsudaa (Tsudalla ei ole asiaan mitään sanomista), sillä Oonokin on jo jonkin aikaa halunnut kokeilla ryhmäseksiä.

Kei on vielä neitsyt koska hän näyttää lapselta ja ainoat miehet jotka hänen kanssaan haluaisivat rakastella ovat pedofiilejä ja näitä taas Kei ei voi sietää. Niinpä Tsuda vie Kein neitsyyden. Matkan varrella Keikin löytää itselleen miehen, tai oikeammin kaksi; perverssin crossdressing kaksosparin.

Juoni kulkee yllättävän hyvin eteenpäin ja on omalla tavallaan mielenkiintoinenkin.

Take On Me on oikeastaan normaali mangasta löytyvä teinirakkaustarina, sillä erotuksella että pari aloittaa seksisuhteensa ennen varsinaista suhdettaan. Pääpaino on Tsudan ja Oonon rakkaustarinalla ja hahmot kehittyvät ja syvenevät tarinan mittaan, tosin kaikki sarjan hahmot ovat viimeisen päälle pervertikkoja ja heidän tähän puoleensa keskitytään aivan liikaa.

Koko parisataasivuisessa sarjakuvassa lienee vain viitisenkymmentä seksiä sisältämätöntä sivua. Itse asiassa, vaikka panokohtaukset onkin toteutettu hyvin, ajoittain jatkuva paneminen alkaa puuduttaa, vähemmälläkin olisi pärjännyt ja usein jakson teemana on päästä seksikohtauksiin, mikä häiritsee tarinaa ja hahmojen kehitystä.

Take On Me sisältää myöskin tarinan kulkua häiritseviä täysin irrallisia sivutarinoita joilla ei tunnu olevan juuri mitään tekemistä varsinaisen tarinan kanssa, ne näyttävät lähinnä siltä että piirtäjällä on ollut valmiina pätkiä ja kiireellisen julkaisuaikataulun takia hän on liittänyt ne Take On Me:hin hivenen puolivillaisesti.

Kuvitus on kaikinpuolin hyvää, ja tarinakin on kiinnostava, joten mikäli piirretty HC-porno kiinnostaa niin tämä on kaikin puolin suositeltavaa luettavaa.

Volume 1 – Read online
Volume 2 – Read online

John K Pe-Ta aliaksella tehdyt hentaimangat ovat raiskauksia lähikuvissa ja piirtäjällä on omalaatuinen pakkomielle naisen genitaaleista, sisäelimistä ja peräsuolesta, niiden runnomista ja raiskaamista kuvataan lähi- ja poikkileikkauskuvin.

Siinäpä oikeastaan kaikki mitä tarvitsee tietää John K Pe Tan sarjakuvista.

Tarinat ovat parhaimmillaan tylsiä, suurimmaksi osaksi eivät edes sitä. John K Pe Tan sarjakuvissa on vain muutamia juonikuvioita.

Ensimmäisessä esiintyy nuori tyttö (Kaikki tytöt ovat highschool ikäisiä tai nuorempia ja sama koskee myöskin pääosaa tarinoissa esiintyvistä pojistakin) joka on valmentaja, luokanjohtaja tms. ja hän on hivenen kiusaaja tai muutoin vain päällepäsmäri. Niinpä pojat, tietenkin, päättävät sitoa ja raiskata hänet erittäin väkivaltaisesti, niin väkivaltaisesti ettei hänen sisäelimensä oikeassa elämässä moista kestäisi.

Toisessa juonikuviossa on kaunis, mutta köyhä tai muutoin rahantarpeessa oleva tyttö, joka saa työpaikan tarjoilijana oudosta kahvilasta. Työasuna on joko paljastava sisäkönasu tai S/M alusvaatteet. Kun asiaks tulee kahvilaan odottaa hän saavansa kupillisen kahvia ja kunnon panon, joista jälkimmäisen tarjoilijatyttö huomaa vasta kun asiakkaat raiskaavat häntä.

Siinähän nuo oikeastaan olivat, John K Pe-Tan tarinoiden “juonet”.

En väitä että hentaissa yleensäkään olisi tuon parempia juonia, pääosin hentain juonet ovat vain tekosyy seksin esittämiselle, mutta nämä John K Pe-Tan tarinat olisivat parantuneet mikäli hän olisi jättänyt juonen pois ja keskittynyt vain raiskaamisen — sillä sitä n. 99% näissä sarjakuvissa esiintyvä “seksi” on — esittämiseen.

En ymmärrä mikä tytöjen sisäelimien poikkileikkauskuvien pointti on? (Tai no, itse asiassa taidan ymmärtää: niiden avulla piirtäjä esittää kuinka suurta fyysista tuskaa tyttö tuntee kun häntä raiskataan nyrkillä, käsivarrella, jättimäisellä kyrvällä, jättimäisellä dildolla (Tai kahdella dildolla, tai kolmella tai neljällä tai…), millä milloinkin.

Eräällä kerralla poika työntää siskonsa perseeseen pitkän joustavan dildon niin syvälle että se saavuttaa tytön vatsalaukun ja useamman kuin kerran tyttojen virtsarakkoon tungetaan mitä sattuu, kerran poika ejakuloi spermansa tytön virtsarakkoon…

Kuvitus on aika hyvää, hivenen liian sisäsiistiä (Kuvannollisesti sanoen), sanoisin jopa kliinistä, mutta se vaikutelma saattaa johtua suunnattoman usein esiintyvistä naisen sisäelimien poikkilaikkauskuvista, eikä niinkään kuvituksesta itsestään.

Minulla ei siis oikeastaan ole juuri mitään sanomista kuvituksesta, se on ihan mukiinmenevää.

Mikä minua John K Pe Tan sarjakuvissa häiritsee ei niinkään ole se, että hän pitää raiskausta seksiaktina, vaan se, että hän esittää kaikki pojat raiskaajina jotka haluavat runnoa rikki tyttöjen sisäelimiä.

Se on suunnattoman häiritsevä ajatus, suurin osa miehistä kun pitää raiskausta halveksuttavana tekona. Mutta kuka minä olen sanomaan että raiskaamisesta (Tai raiskatuksi tulemisesta) fantasiointi on väärin? Ainakaan niin kauan kun raiskaamisesta fantasioiva ei toteutua fantasiaansa.

John K Pe-Tan sarjakuvat ovat mielestäni vain osoitus tekijänsä suunnattomasta misogyniasta, eivätkä sitten juuri mistään muusta.

Lyhyesti sanottuna: Jos haluat nähdä miltä naisen vittu ja sisäelimet näyttävät sarjakuvissa estreme-lähikuvissa ja fantasioit nuorten seksikkäiden tyttöjen raiskaamisesta, niin John K Pe-Tan sarjakuvat ovat kuin sinulle tehtyjä.

Kuvitus: 3/5
Tarina: 1/5
Masturbaatioarvo: 1/5
Masturbaatioarvo mikäli fantasioit raiskauksista: 4/5
Kokonaisuus: 2/5


Ichi The Killer ei varsinaisesti sisällä seksiä, vaikka päähenkilöiden motivaatio seksuaalinen onkin ja juuri siksi, koska lähes kaikki sen päähenkilöistä ovat tavalla tai toisella perverssejä, sisällytän sen hentai käsitteeseen.

Tästä tulee kolmiosainen esittely/arvostelu, ensin on vuorossa manga, sitten animaatio ja lopulta Takasihi Miiken kulttimaineeseen yltänyt elokuva. Tosin välissä esittelen jotain aivan muuta, mutta nuo ovat tulossa.

Koroshiya Ichi aka Ichi The Killer

Manga

Ichi on kaikkea sitä mitä Kite olisi voinut olla, viihdyttävä ja hyvän tarinan sisältävä. Ja perverssi!

Ichi on kaksikymmentäkaksi vuotias mies, joka lapsuudessaan koki jatkuvaa väkivaltaista ja nöyryyttävää kiusaamista ja joutui todistamaan häntä puolustamaan tulleen tytön joukkoraiskausta ja katsoessaan sitä hän sai jumalattoman kovan erektion, mikä ei vähennä hänen mielensä tuskaa asiaa muistellessaan.

Kuten mangan nimikin paljastaa on Ichi palkkatappaja joka saa tappamisesta seksuaalista tyydytystä. Hänen jäljiltään jää runneltuja, verisiä ruumiita ja spermalammikko.

Ichille murha on seksiä ja raiskaus rakkauden osoitus.

Vaikka hän toimiikin palkkatappajana, ei Ichi välitä rahasta, palkkionsa hän tunkee nyrkkeilysäkkiin, jota sitten potkii. Ichi tekee työtään koska hänen “managerinsa” ja eräänlainen isähahmo, JiJii kertoo Ichille, että ihmiset joita hän murhaa ovat pahoja — kuten ovatkin, mutta siinä sivussa Ichi tappaa myöskin silminnäkijöitä. Toinen, vielä suurempi syy jatkuvalle tappamiselle on se, että Ichi saa nautintonsa väkivallasta, verestä ja tappamisesta.

Lomallaankin Ichi tappaa naisen josta pitää, koska tämä ei anna Ichin raiskata itseään.

JiJii taas haluaa Yakuzan eri klaanien aloittavan sodan, sillä Yakuzan sota loisi bisnes mahdollisuuksia Yakuzan ulkopuolisille, kuten JiJiille ja hänen roistoporukalleen, johon kuuluu Inoue, heroiininarkkari, joka tykkää nussia ruumiita ja jonka suuri toive on tulla nussituksi perseeseensä kuoltuaan, Ryuu, kiinalainen sutenööri, ja Noboru, jengin “vahva” mies ja pyssynheiluttelija.

Tienesti mahdollisuuksien lisäksi JiJiiä ajaa sekin, että hän on tylsistynyt ja hänelle juonittelu toimii saippuaoopperoiden ultraväkivaltaisena korvikkeena.

Tosin JiJiillä myöskin vihjaillaan olevan muukin syy halulleen saada kaadettua yksi Yakuzan klaaneista, Kakiharakumi, kuin pelkästään raha, mutta tätä syytä ei paljasteta.

Yakuzojen puolella Ichiä (Tai oikeammin JiJiitä, Ichi ei ole kiinnostunut koko asiasta) vastassa on masokistinen Kakihara, mies jolta on leikattu suu halki, hän on lävistyttänyt lähes koko ruuminsa, polttanut itseään kiehuvalla öljyllä, mies joka nauttii kivusta ja joka pitää “tarjoamaansa” kidutusta palveluksena ihmisille.

Kakihara nauttii kivusta ja tuskasta, mutta hänen ongelmanaan on se, ettei hän kykene täysin nauttimaan kivusta, sillä hän ei tunne pelkoa. Ilman pelkoa ei ole toivoa ja ilman toivoa kipu on vain stimulantti stimulanttien joukossa.

Kakihara pitää joukkonsa kurissa rankaisemalla näitä virheistä kiduttamalla, tekemällä lävistyksiä näiden korviin, poskiin, nenään, penikseen, oikeastaan mihin vainKakiharaa sillä hetkellä sattuu huvittamaan laittaa lävistys. Kakiharan joukot pelkäävät niin paljon häntä etteivät he uskalla vastustaa häntä edes silloin kun Kakiharalla ei enää ole Yakuzan vaikutusvaltaa takanaan. Vasta Ichin brutaali murhaamis… tai oikeammin teurastustapa saa heidän miettimään Kakiharan joukkoihin jäämisen mielekkyyttä.

Sivujuonteessa Ichi ystävystyy Kakiharan henkivartijan pojan, Takeshin kanssa ja myöhemmin hän ystävystyy Takeshin isän, Kanekon, kanssa. Kanekolla ja Ichillä on paljon yhteistä, he ovat samanlaisen lapsuuden tuotteita, Kanekolla vain ei ole ollut JiJiin kaltaista manipulaattoria kasvattamassa hänestä tappokonetta.

Ichi on kaikessa perverssiydessään ja väkivaltaisuudessaan henkilö josta pitää, eikä vähiten koska hän on kiusattujen puolella tyranneja ja kiusaajia vastaan. Minkä lisäksi hän miettii tekojensa moraalia, vaikkakin hyvin lapsekkaalla tavalla, sillä iästään ja väkivaltaisesta ammatistaan/harrastuksestaan huolimatta Ichi monellakin tapaa on vielä lapsi. Hän ei yksinkertaisesti vain kykene hillitsemään halujaan.

Kakiharankin elämä on monella tapaa ollut samankaltainen kuin Ichinkin, hänen kiusaajansa vain oli hänen “isänsä” (Minulle jäi hivenen epäselväksi oliko kyse Kakiharan oikeasta siästä, vaiko pomosta jota kutsuttiin isäksi). Kakihara kuvataan kiinnostavana henkilönä, vaikkakin hänen kuvauksessaa keskitytään vain hänen sadomasokisminsa kuvaukseen, jopa niin paljon että hänen tuskaan keskittyvää masokistisuuttaa alkaa jollain tasolla ymmärtää, huolimatta siitä että hänen maailmansa onkin kaukana normaalijärjen tavoittamattomissa.

Mutta toisin kuin hyvän pahiksen hahmoon kuuluu, ei Kakiharassa missään vaiheessa esiinny mitään piirrettä josta voisi pitää ja tämä on puute hänen hahmossaan. Jopa hänen pohjattoman surunsa “isänsä” kuoleman johdosta voi ohittaa olankohautuksella, sillä sekin vaikuttaa vain psykopaatin näytelmältä — mitä se ehkä onkin.

Koroshiya Ichi, Ichi The Killer, on mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu sarjakuva. Koko tuo Yakuzan (Ja Ichin) älyttömän väkivaltainen maailma on kuvattu kiehtovaksi paikaksi, jossa ei haluaisi elää, mutta josta haluaa kuulla, vähän samaan tapaan kuin haluaa vilkaista ruumiita onnettomuuspaikan ohi ajaessaan.

Ichiä ja Kanekoa lukuunottamatta muut hahmot jäävät hivenen ohuiksi, jopa JiJii ja Kakiharakin tuntuvat välillä yhtä ohuilta kuin paperi jolle heidät on piirretty. Mutta ehkä tämä johtuu vain siitä että pystyn samaistumaan Ichiin ja Kanekoon, toisin kuin Kakiharaan tai juonittelevaan JiJiin.

Vaikka sarjakuvan tarkoitus lienee ollut shokeerata seksuaalisen sadismin ja masokismin ääri-ilmiöillä on tässä kuitenkin havaittavissa jonkinlaista yritystä “tutkia” perverssin sadistin maailmaa. Se tosin jää vain yrityksen yritykseksi.

Kuvitus on hyvää ja tarinaan sopivaa, vaikkakin välillä hivenen staattisen oloista, mutta se ei sarjakuvan lukemista häiritse.

Kaiken kaikkiaan Ichi The Killer manga on mielenkiintoinen ja omalla tavallaan vangitsevakin sarjakuva, mutta siitä jää jotain — en osaa sanoa mitä — puuttumaan.

Omassa genressään siis hyvä teos.

Kuvitus: 3/5
Tarina: 4/5
Masturbaatioarvo: 0/5*
Kokonaisuus: 4/5

* Paitsi mikäli saa kiksejä kuvista joissa ihmisiä kidutetaan, sellaiselle ihmiselle tämä taitaa olla pornoa…


Tai A Kite (カイト) (Minun ehdotukseni nimeksi on: Kite — And There Will Be Blood) on yritys tehdä animaatioelokuva jossa toimintapätkään sisällytetään rajuja seksikohtauksia.

Sawa on juuri teini-iän ohittanut opiskelijatyttö, joka pikkutyttönä jäi orvoksi palkkamurhaajien tapettua hänen vanhempansa ja Akai , joka on Sawan vanhempien murhan takana, adoptoi hänet.

Akai ystävänsä Kanien kanssa kouluttaa Sawasta palkkamurhaajan. Akain palkkalistoilla on myöskin Oburi, nuori poika joka tappaessaan harhauttaa pienellä pommilla uhrinsa ja sekamelskan aikana ampuu nämä.

Sawa ja Oburi rakastuvat, mistä Akai ei pidä, sillä hän on päättänyt päästä eroon Oburista. Niinpä Akai päättää jouduttaa suunnitelmiaan.

Periaatteessa siis asetelma antaa kaikki mahdollisuudet hyvään toimintapätkään.

Ikävä vain että kaikki nämä mahdollisuudet pilataan ja tarinasta tehdään pakko- mielteenomaisen synkkä ja väkivaltainen mitään- sanomaton verilöyly, jossa seksi on vain ja ainoastaan vallankäytön väline, ja Akain ja Kanien iljettävyyttä korostamalla korostetaan tekemällä heistä sadistisia nuorten tyttöjen hyväksikäyttäjiä.

Viihdyttävimmät hetket koetaan kun Sawa eräällä keikalla joutuu räjäyttämään puoli kerrostaloa, putoaa uhrinsa hankivartijan kanssa parikymmentä kerrosta alas, läpi jalankulkusillan, tien ja metrotunnelin, matkan varrella otetaan mukaan auto ja säiliöauto.

Tästä seuraava kohtaus on kaikessa absurdiudessaan hauska; Sawa kaiken tämän räjähtelyn ja putoamisen jälkeen lentää säiliöauton räjähdyksen aiheuttaman ilmanpaineen johdosta muutaman kerroksen ylöspäin ja päätyy tavaratalon ikkunasta sisään… sängylle. Ja hänellä on vain muutamia naarmuja, jotka hän peittää laastareilla!

Moinen on hauskaa, mutta hauskuuden pilaa se, että elokuvan tekijät ilmeisesti ovat tarkoittaneet koko kohtaussarjan vakavastiotettavaksi.

Eikä tämä muutaman minuutin viihdyttävä pätkä pelasta tunnin mittaista elokuvaa, minkä lisäksi on häritsevää ettei Sawan ihmepelastumista millään lailla selitetä, hänenhän tulisi olla vähintäin superihminen jotta ruumis olisi kestänyt kaiken tuon ja tarinan mukaan hän on vain taitava ja hyväkuntoinen nuori nainen.

Koko tarinassa Oburi jää aivan liian vähälle huomiolle, ja hän on muutenkin täysin vähäpätöinen sivuhenkilö, mikä vie pohjan rakkaustarinalta, se ei kiinnosta ketään.

Kaikki hahmot ovat karikatyyrejä joista ei löydy minkäänlaista syvyyttä, palkkatappajanuorten täysin tunteettoman tappamisenkin olisi hyväksynyt mikäli näille olisi kehitetty edes yksi positiivinen puoli, mutta ei. Matti Vanhasellakin on kymmenen kertaa enemmän karismaa kuin tämän elokuvan henkilöillä yhteensä.

Seksi on kuvattu mahdollisimman vastenmielisesti, mikä sopii kyllä ainoiden elokuvassa seksiä harrastavien, Akain ja Kanien, — Kun Akai harrastaa seksiä Sawan kanssa toimii Sawa vain seksinuken korvikkeena — hahmoihin, mutta moinen ei syvenna hahmoja, lähinnä seksikohtaukset muuttuvat vain tarpeettomaksi hahmojen mädännäisyyden alleviivaukseksi.

Seksikuvausten vastenmielisyyden vastineeksi tappaminen yritetään kuvata tyylikkäänä, mutta älyttömien verimäärien käyttäminen ei tee tappamisesta tyylikästä, vaan lähinnä koomista.

Animoinnin taso on ihan kohtuullinen, mitä nyt tummasävyiset ja lohdutonta tavoittelevat, mutta siihen pääsemättömät, taustat eivät oikein sovi yhteen henkilöhahmojen animaatioasun kanssa. Ääninäyttely on parhaimmillaan ilmeetöntä…

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis pätkä jossa olisi ollut mahdollisuuksia, mutta kaikki mahdollisuudet on onnistuttu pilaamaan poistamalla henkilöhahmoista kaikki mielenkiintoiset piirteet, ilmeisesti jottei katsoja millään lailla samaistuisi näihin.

Ehkei pitäisi arvostella näin rankalla kädellä, sillä jostain syystä on eri anime- ja hentai keskustelupalstoilla tätä elokuvaa hehkutettu. No, ehkeivät hehkuttajat tiedä paremmasta, kuten saman tekijätiimin Mezzo Fortesta, jonka esittelen myöhemmin.

Joten tyydynkin sanomaan vain:

Kite on aivan mukiinmenevä pätkä ja sinne mukiin se sitten, ainakin minulta, unohtuukin.

Animaatio: 3/5
Tarina: 1/5
Masturbaatioarvo: –5/5
Kokonaisuutena: 2,5/5


Twisted Tales of Tokyo koostuu neljästä toisiinsa mitenkään liittymättömästä pätkästä.

Ensimmäinen jakso: The Affair

The Affairissa ei turhaan ole kenenkään aivoja rasitettu juonella.

Ilman mitään selityksiä vanhempi mies ja nuori tyttö sekstaavat ja ynähtelevät ja sekstaavat ja lopuksi tytölle annetaan peräruiske ja ennen kuin mitään ehtii anuksesta ulos valua nussii mies häntä sinne ja kliimaksissa kuva muuttuu “taiteellisen vetiseksi”. Lopuksi tyttö saa selville että hänen miesystävänsä nai hänen äitiäänkin.

Missään vaiheessa ei ketään, sen enempää minua kuin ääninäyttelijöitäkään, sytytä mikään. No, ääneen ynähtelijät sentään saivat palkkaa.

On tosin myönnettävä että tytön ottaessa suihin se jumalattoman kovaääninen lurpsutus lähes sai hymynkareen suupieleeni.






Toinen jakso: Lust in space

Katsoin tuon kolmeen kertaan saamatta selvää mistä oikein on kyse. Siinä tyttö tappelee alieneiden kanssa ja toinen on jumissa jättimäisessä simpukassa. Ei seksiä, ei kaunista kuvitusta, ei tarinaa, ei mitään. Korjaan, olihan siinä, saatanallista huutoa ja kirkunaa.


Kolmas jakso: S’extra Credit

Kaksi tyttöä keskustelee pojasta joka ei ole paikalla, toinen kertoo tämän olevan hyvä rakastaja ja tottakai tytöt alkavat sekstata keskenään ja paikalle tulee kyseinen poika joka liittyy leikkiin. Kaikki tämä on tietenkin alusta alkaen suunniteltu, jotta toinen tyttö saataisiin muiden kahden seksiorjaksi.

En uskonut että se olisi mahdollista, mutta tämän jakson tuherrusjälki oli vielä edellisiä huonompi. Saavutus sekin.


Neljäs jakso: The Naughty Professor

Hämmästyttävää kyllä tässä jaksossa on puhetta! Kolmisen kertaa enemmän kuin muissa jaksoissa yhteensä.

Ikävä vain että taisin torkahtaa jossain vaiheessa, niin monotonista ulkolukua se oli.

Tarinassa oppilas saa kiedottua – sanatarkasti, kyse on S/M:stä ja bondagesta – opettajan pauloihinsa ja lopulta oppilas antaa opettajansa koko koulun poikaoppilaiden nussittavaksi. Kaikki esitetään mahdollisimman epäkiihottavana ja seksiä ei yllättäen näe juuri lainkaan, vaikka ryhmäseksistä puhuttaessa luulisi kuvattavaa olevan.

Kokonaisuudesta

Eli, Mitä sanottavaa minulla on Twisted tales of Tokiosta?

Kuvitus on onnetonta ja videon laatu epäilemättä olisi parempi mikäli olisin downloadannut tämän netistä (Ikäväkseni minun on myönnettävä että ostin tämän Filmifriikin tarjouslaarista), ehken rippaminen olisi hivenen parantanut kuvanlaatua, ainakaan se ei olisi sitä huonontanut…

Summa summarum:

Kuvanlaatu on anteeksiantamattoman huono ja muutenkin on kyse huonosti kuvattusta seksistä olemattomalla juonella ja huonolla ja monotonisella ääninäyttelyllä ja älyttömällä kirkunalla höystettynä.

Paska mikä paska.

Jos joku tämän tekeleen haluaa voin lähettää DVD:n postikulujen hinnalla, sillä ehdolla, että vastaanottaja lupaa ettei sen jälkeen kun on devarin saanut ikinä mainitse minulle asiasta.

Tarina: 0/5
Animointi: 0/5
Masturbaatioarvo: 0/5