Ichi The Killer — Manga


Ichi The Killer ei varsinaisesti sisällä seksiä, vaikka päähenkilöiden motivaatio seksuaalinen onkin ja juuri siksi, koska lähes kaikki sen päähenkilöistä ovat tavalla tai toisella perverssejä, sisällytän sen hentai käsitteeseen.

Tästä tulee kolmiosainen esittely/arvostelu, ensin on vuorossa manga, sitten animaatio ja lopulta Takasihi Miiken kulttimaineeseen yltänyt elokuva. Tosin välissä esittelen jotain aivan muuta, mutta nuo ovat tulossa.

Koroshiya Ichi aka Ichi The Killer

Manga

Ichi on kaikkea sitä mitä Kite olisi voinut olla, viihdyttävä ja hyvän tarinan sisältävä. Ja perverssi!

Ichi on kaksikymmentäkaksi vuotias mies, joka lapsuudessaan koki jatkuvaa väkivaltaista ja nöyryyttävää kiusaamista ja joutui todistamaan häntä puolustamaan tulleen tytön joukkoraiskausta ja katsoessaan sitä hän sai jumalattoman kovan erektion, mikä ei vähennä hänen mielensä tuskaa asiaa muistellessaan.

Kuten mangan nimikin paljastaa on Ichi palkkatappaja joka saa tappamisesta seksuaalista tyydytystä. Hänen jäljiltään jää runneltuja, verisiä ruumiita ja spermalammikko.

Ichille murha on seksiä ja raiskaus rakkauden osoitus.

Vaikka hän toimiikin palkkatappajana, ei Ichi välitä rahasta, palkkionsa hän tunkee nyrkkeilysäkkiin, jota sitten potkii. Ichi tekee työtään koska hänen “managerinsa” ja eräänlainen isähahmo, JiJii kertoo Ichille, että ihmiset joita hän murhaa ovat pahoja — kuten ovatkin, mutta siinä sivussa Ichi tappaa myöskin silminnäkijöitä. Toinen, vielä suurempi syy jatkuvalle tappamiselle on se, että Ichi saa nautintonsa väkivallasta, verestä ja tappamisesta.

Lomallaankin Ichi tappaa naisen josta pitää, koska tämä ei anna Ichin raiskata itseään.

JiJii taas haluaa Yakuzan eri klaanien aloittavan sodan, sillä Yakuzan sota loisi bisnes mahdollisuuksia Yakuzan ulkopuolisille, kuten JiJiille ja hänen roistoporukalleen, johon kuuluu Inoue, heroiininarkkari, joka tykkää nussia ruumiita ja jonka suuri toive on tulla nussituksi perseeseensä kuoltuaan, Ryuu, kiinalainen sutenööri, ja Noboru, jengin “vahva” mies ja pyssynheiluttelija.

Tienesti mahdollisuuksien lisäksi JiJiiä ajaa sekin, että hän on tylsistynyt ja hänelle juonittelu toimii saippuaoopperoiden ultraväkivaltaisena korvikkeena.

Tosin JiJiillä myöskin vihjaillaan olevan muukin syy halulleen saada kaadettua yksi Yakuzan klaaneista, Kakiharakumi, kuin pelkästään raha, mutta tätä syytä ei paljasteta.

Yakuzojen puolella Ichiä (Tai oikeammin JiJiitä, Ichi ei ole kiinnostunut koko asiasta) vastassa on masokistinen Kakihara, mies jolta on leikattu suu halki, hän on lävistyttänyt lähes koko ruuminsa, polttanut itseään kiehuvalla öljyllä, mies joka nauttii kivusta ja joka pitää “tarjoamaansa” kidutusta palveluksena ihmisille.

Kakihara nauttii kivusta ja tuskasta, mutta hänen ongelmanaan on se, ettei hän kykene täysin nauttimaan kivusta, sillä hän ei tunne pelkoa. Ilman pelkoa ei ole toivoa ja ilman toivoa kipu on vain stimulantti stimulanttien joukossa.

Kakihara pitää joukkonsa kurissa rankaisemalla näitä virheistä kiduttamalla, tekemällä lävistyksiä näiden korviin, poskiin, nenään, penikseen, oikeastaan mihin vainKakiharaa sillä hetkellä sattuu huvittamaan laittaa lävistys. Kakiharan joukot pelkäävät niin paljon häntä etteivät he uskalla vastustaa häntä edes silloin kun Kakiharalla ei enää ole Yakuzan vaikutusvaltaa takanaan. Vasta Ichin brutaali murhaamis… tai oikeammin teurastustapa saa heidän miettimään Kakiharan joukkoihin jäämisen mielekkyyttä.

Sivujuonteessa Ichi ystävystyy Kakiharan henkivartijan pojan, Takeshin kanssa ja myöhemmin hän ystävystyy Takeshin isän, Kanekon, kanssa. Kanekolla ja Ichillä on paljon yhteistä, he ovat samanlaisen lapsuuden tuotteita, Kanekolla vain ei ole ollut JiJiin kaltaista manipulaattoria kasvattamassa hänestä tappokonetta.

Ichi on kaikessa perverssiydessään ja väkivaltaisuudessaan henkilö josta pitää, eikä vähiten koska hän on kiusattujen puolella tyranneja ja kiusaajia vastaan. Minkä lisäksi hän miettii tekojensa moraalia, vaikkakin hyvin lapsekkaalla tavalla, sillä iästään ja väkivaltaisesta ammatistaan/harrastuksestaan huolimatta Ichi monellakin tapaa on vielä lapsi. Hän ei yksinkertaisesti vain kykene hillitsemään halujaan.

Kakiharankin elämä on monella tapaa ollut samankaltainen kuin Ichinkin, hänen kiusaajansa vain oli hänen “isänsä” (Minulle jäi hivenen epäselväksi oliko kyse Kakiharan oikeasta siästä, vaiko pomosta jota kutsuttiin isäksi). Kakihara kuvataan kiinnostavana henkilönä, vaikkakin hänen kuvauksessaa keskitytään vain hänen sadomasokisminsa kuvaukseen, jopa niin paljon että hänen tuskaan keskittyvää masokistisuuttaa alkaa jollain tasolla ymmärtää, huolimatta siitä että hänen maailmansa onkin kaukana normaalijärjen tavoittamattomissa.

Mutta toisin kuin hyvän pahiksen hahmoon kuuluu, ei Kakiharassa missään vaiheessa esiinny mitään piirrettä josta voisi pitää ja tämä on puute hänen hahmossaan. Jopa hänen pohjattoman surunsa “isänsä” kuoleman johdosta voi ohittaa olankohautuksella, sillä sekin vaikuttaa vain psykopaatin näytelmältä — mitä se ehkä onkin.

Koroshiya Ichi, Ichi The Killer, on mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu sarjakuva. Koko tuo Yakuzan (Ja Ichin) älyttömän väkivaltainen maailma on kuvattu kiehtovaksi paikaksi, jossa ei haluaisi elää, mutta josta haluaa kuulla, vähän samaan tapaan kuin haluaa vilkaista ruumiita onnettomuuspaikan ohi ajaessaan.

Ichiä ja Kanekoa lukuunottamatta muut hahmot jäävät hivenen ohuiksi, jopa JiJii ja Kakiharakin tuntuvat välillä yhtä ohuilta kuin paperi jolle heidät on piirretty. Mutta ehkä tämä johtuu vain siitä että pystyn samaistumaan Ichiin ja Kanekoon, toisin kuin Kakiharaan tai juonittelevaan JiJiin.

Vaikka sarjakuvan tarkoitus lienee ollut shokeerata seksuaalisen sadismin ja masokismin ääri-ilmiöillä on tässä kuitenkin havaittavissa jonkinlaista yritystä “tutkia” perverssin sadistin maailmaa. Se tosin jää vain yrityksen yritykseksi.

Kuvitus on hyvää ja tarinaan sopivaa, vaikkakin välillä hivenen staattisen oloista, mutta se ei sarjakuvan lukemista häiritse.

Kaiken kaikkiaan Ichi The Killer manga on mielenkiintoinen ja omalla tavallaan vangitsevakin sarjakuva, mutta siitä jää jotain — en osaa sanoa mitä — puuttumaan.

Omassa genressään siis hyvä teos.

Kuvitus: 3/5
Tarina: 4/5
Masturbaatioarvo: 0/5*
Kokonaisuus: 4/5

* Paitsi mikäli saa kiksejä kuvista joissa ihmisiä kidutetaan, sellaiselle ihmiselle tämä taitaa olla pornoa…