John K Pe-Ta’s rape fantasies

Sorry about my engrish, but I haven’t been writing anything in English — except technical papers — for years, so my written English is quite rusty.

(Click images to see fullsize image)

John K Pe-Ta’s Hentai manga are rape filled extreme close-up porn comics, and the artist seems to have a obsession about female genitalia, uterus, stomach and rectum.

That’s actually all there is to say about his work.

Storys are… extremely boring. There’s only few basic plots in John K Pe-Ta’s comics.

In one storyline there’s a young attractive and sexy (All of the girls are highschoolers or younger and same goes with most of the boys too, oh, and girls are preferably big boobed) girl who is a team leader, class leader, or a big sister and she’s a bully. So, of course, boys decide to get even with her, so they — again: of course — tie her up and rape her.

On the other plot young desperate and poor girl gets a job as a waitress in strange café. And the café uniform is maid uniform or S/M lingerie. So, when customer comes he expects that he’s going to get cup of coffee and great fuck — latter part girl founds out when customers are raping her.

On the third plot there is young boy who wants to get laid, so he either sets a plan to rape girl, usually his sister, or he asks girl to show her genitalia so he can learn and of course girl does what boy asks form her and then boy either rapes her, or, in rare occasion, fucks her with her permission.

There they were, about all of the John K Pe-Ta’s “plots”.

I’m not saying that plots in the hentai usually are any greater than his, most of the time hentai manga and anime introduces us a boring caricature of a plot, but in these the plot is just in a way. It would have been better if author would just draw sex acts without the stupid and boring plot.

I mean, I do not understand why there are so many x-ray’d pictures about cock going to the uterus or colon? What is point of showing it? (Well, actually I do know what is the point of it; In that way author shows us how much girl is, physically, suffering when she’s been raped by a fist, arm, huge cock, huge dildo (Or two dildos, or three, or four or…) or whatever.

In one story boy pushes about 1.5 meter (That’s about 60 inches) long flexible dildo in to his sisters ass, up to her stomach and many times something is pushed in to girls bladder, or boy ejaculates in to girls bladder.

Illustration is quite good, but somewhat too neat, or I might say too clinical, but that opinion may come from all of those cross (vivi)section pictures about female anatomy.

so, I actually do not have much to say about illustration of these comics, illustration is quite OK, almost nice.

What disturbs me is that John K Pe-Ta (Or whoever hides behind that alias) seems to think that rape is sexual act and that violating girls body (And I mean violating it) is something that all of the boys want to do. I do not, and I know that most of the boys (or men) do not, for most of us rape is a despicable act.

For me these comics are just evidence about authors extreme version of misogyny, nothing more than that.

(Truthfully, I didn’t read all of them, just few dozen pages of intestines and rape seemed to be enough for me)

If you like extreme close-ups and if you are curious what would female genitalia and intestines look like (in a comic), and if you are fantasizing about raping young foxylady’s, then John K Pe Ta’s comics are For You, you fucking pervert. (Well, I’m kinda pervert myself, though I’m not interested about rape, so who am I to say that rape fantasies are wrong? At least if you don’t fulfil your fantasies).

So I recommend these hentai mangas for those who fantasies about raping hihgschool girls…

Illustration: 3/5
Plot: 1/5
Masturbation value: 1/5
Masturbation value if you are fantasizing about raping young girls 4/5
All-in-all: 2/5

John K Pe-Tan raiskausfantasiat

In English

John K Pe-Ta aliaksella tehdyt hentaimangat ovat raiskauksia lähikuvissa ja piirtäjällä on omalaatuinen pakkomielle naisen genitaaleista, sisäelimistä ja peräsuolesta, niiden runnomista ja raiskaamista kuvataan lähi- ja poikkileikkauskuvin.

Siinäpä oikeastaan kaikki mitä tarvitsee tietää John K Pe Tan sarjakuvista.

Tarinat ovat parhaimmillaan tylsiä, suurimmaksi osaksi eivät edes sitä. John K Pe Tan sarjakuvissa on vain muutamia juonikuvioita.

Ensimmäisessä esiintyy nuori tyttö (Kaikki tytöt ovat highschool ikäisiä tai nuorempia ja sama koskee myöskin pääosaa tarinoissa esiintyvistä pojistakin) joka on valmentaja, luokanjohtaja tms. ja hän on hivenen kiusaaja tai muutoin vain päällepäsmäri. Niinpä pojat, tietenkin, päättävät sitoa ja raiskata hänet erittäin väkivaltaisesti, niin väkivaltaisesti ettei hänen sisäelimensä oikeassa elämässä moista kestäisi.

Toisessa juonikuviossa on kaunis, mutta köyhä tai muutoin rahantarpeessa oleva tyttö, joka saa työpaikan tarjoilijana oudosta kahvilasta. Työasuna on joko paljastava sisäkönasu tai S/M alusvaatteet. Kun asiaks tulee kahvilaan odottaa hän saavansa kupillisen kahvia ja kunnon panon, joista jälkimmäisen tarjoilijatyttö huomaa vasta kun asiakkaat raiskaavat häntä.

Siinähän nuo oikeastaan olivat, John K Pe-Tan tarinoiden “juonet”.

En väitä että hentaissa yleensäkään olisi tuon parempia juonia, pääosin hentain juonet ovat vain tekosyy seksin esittämiselle, mutta nämä John K Pe-Tan tarinat olisivat parantuneet mikäli hän olisi jättänyt juonen pois ja keskittynyt vain raiskaamisen — sillä sitä n. 99% näissä sarjakuvissa esiintyvä “seksi” on — esittämiseen.

En ymmärrä mikä tytöjen sisäelimien poikkileikkauskuvien pointti on? (Tai no, itse asiassa taidan ymmärtää: niiden avulla piirtäjä esittää kuinka suurta fyysista tuskaa tyttö tuntee kun häntä raiskataan nyrkillä, käsivarrella, jättimäisellä kyrvällä, jättimäisellä dildolla (Tai kahdella dildolla, tai kolmella tai neljällä tai…), millä milloinkin.

Eräällä kerralla poika työntää siskonsa perseeseen pitkän joustavan dildon niin syvälle että se saavuttaa tytön vatsalaukun ja useamman kuin kerran tyttojen virtsarakkoon tungetaan mitä sattuu, kerran poika ejakuloi spermansa tytön virtsarakkoon…

Kuvitus on aika hyvää, hivenen liian sisäsiistiä (Kuvannollisesti sanoen), sanoisin jopa kliinistä, mutta se vaikutelma saattaa johtua suunnattoman usein esiintyvistä naisen sisäelimien poikkilaikkauskuvista, eikä niinkään kuvituksesta itsestään.

Minulla ei siis oikeastaan ole juuri mitään sanomista kuvituksesta, se on ihan mukiinmenevää.

Mikä minua John K Pe Tan sarjakuvissa häiritsee ei niinkään ole se, että hän pitää raiskausta seksiaktina, vaan se, että hän esittää kaikki pojat raiskaajina jotka haluavat runnoa rikki tyttöjen sisäelimiä.

Se on suunnattoman häiritsevä ajatus, suurin osa miehistä kun pitää raiskausta halveksuttavana tekona. Mutta kuka minä olen sanomaan että raiskaamisesta (Tai raiskatuksi tulemisesta) fantasiointi on väärin? Ainakaan niin kauan kun raiskaamisesta fantasioiva ei toteutua fantasiaansa.

John K Pe-Tan sarjakuvat ovat mielestäni vain osoitus tekijänsä suunnattomasta misogyniasta, eivätkä sitten juuri mistään muusta.

Lyhyesti sanottuna: Jos haluat nähdä miltä naisen vittu ja sisäelimet näyttävät sarjakuvissa estreme-lähikuvissa ja fantasioit nuorten seksikkäiden tyttöjen raiskaamisesta, niin John K Pe-Tan sarjakuvat ovat kuin sinulle tehtyjä.

Kuvitus: 3/5
Tarina: 1/5
Masturbaatioarvo: 1/5
Masturbaatioarvo mikäli fantasioit raiskauksista: 4/5
Kokonaisuus: 2/5

Ichi The Killer — Manga


Ichi The Killer ei varsinaisesti sisällä seksiä, vaikka päähenkilöiden motivaatio seksuaalinen onkin ja juuri siksi, koska lähes kaikki sen päähenkilöistä ovat tavalla tai toisella perverssejä, sisällytän sen hentai käsitteeseen.

Tästä tulee kolmiosainen esittely/arvostelu, ensin on vuorossa manga, sitten animaatio ja lopulta Takasihi Miiken kulttimaineeseen yltänyt elokuva. Tosin välissä esittelen jotain aivan muuta, mutta nuo ovat tulossa.

Koroshiya Ichi aka Ichi The Killer

Manga

Ichi on kaikkea sitä mitä Kite olisi voinut olla, viihdyttävä ja hyvän tarinan sisältävä. Ja perverssi!

Ichi on kaksikymmentäkaksi vuotias mies, joka lapsuudessaan koki jatkuvaa väkivaltaista ja nöyryyttävää kiusaamista ja joutui todistamaan häntä puolustamaan tulleen tytön joukkoraiskausta ja katsoessaan sitä hän sai jumalattoman kovan erektion, mikä ei vähennä hänen mielensä tuskaa asiaa muistellessaan.

Kuten mangan nimikin paljastaa on Ichi palkkatappaja joka saa tappamisesta seksuaalista tyydytystä. Hänen jäljiltään jää runneltuja, verisiä ruumiita ja spermalammikko.

Ichille murha on seksiä ja raiskaus rakkauden osoitus.

Vaikka hän toimiikin palkkatappajana, ei Ichi välitä rahasta, palkkionsa hän tunkee nyrkkeilysäkkiin, jota sitten potkii. Ichi tekee työtään koska hänen “managerinsa” ja eräänlainen isähahmo, JiJii kertoo Ichille, että ihmiset joita hän murhaa ovat pahoja — kuten ovatkin, mutta siinä sivussa Ichi tappaa myöskin silminnäkijöitä. Toinen, vielä suurempi syy jatkuvalle tappamiselle on se, että Ichi saa nautintonsa väkivallasta, verestä ja tappamisesta.

Lomallaankin Ichi tappaa naisen josta pitää, koska tämä ei anna Ichin raiskata itseään.

JiJii taas haluaa Yakuzan eri klaanien aloittavan sodan, sillä Yakuzan sota loisi bisnes mahdollisuuksia Yakuzan ulkopuolisille, kuten JiJiille ja hänen roistoporukalleen, johon kuuluu Inoue, heroiininarkkari, joka tykkää nussia ruumiita ja jonka suuri toive on tulla nussituksi perseeseensä kuoltuaan, Ryuu, kiinalainen sutenööri, ja Noboru, jengin “vahva” mies ja pyssynheiluttelija.

Tienesti mahdollisuuksien lisäksi JiJiiä ajaa sekin, että hän on tylsistynyt ja hänelle juonittelu toimii saippuaoopperoiden ultraväkivaltaisena korvikkeena.

Tosin JiJiillä myöskin vihjaillaan olevan muukin syy halulleen saada kaadettua yksi Yakuzan klaaneista, Kakiharakumi, kuin pelkästään raha, mutta tätä syytä ei paljasteta.

Yakuzojen puolella Ichiä (Tai oikeammin JiJiitä, Ichi ei ole kiinnostunut koko asiasta) vastassa on masokistinen Kakihara, mies jolta on leikattu suu halki, hän on lävistyttänyt lähes koko ruuminsa, polttanut itseään kiehuvalla öljyllä, mies joka nauttii kivusta ja joka pitää “tarjoamaansa” kidutusta palveluksena ihmisille.

Kakihara nauttii kivusta ja tuskasta, mutta hänen ongelmanaan on se, ettei hän kykene täysin nauttimaan kivusta, sillä hän ei tunne pelkoa. Ilman pelkoa ei ole toivoa ja ilman toivoa kipu on vain stimulantti stimulanttien joukossa.

Kakihara pitää joukkonsa kurissa rankaisemalla näitä virheistä kiduttamalla, tekemällä lävistyksiä näiden korviin, poskiin, nenään, penikseen, oikeastaan mihin vainKakiharaa sillä hetkellä sattuu huvittamaan laittaa lävistys. Kakiharan joukot pelkäävät niin paljon häntä etteivät he uskalla vastustaa häntä edes silloin kun Kakiharalla ei enää ole Yakuzan vaikutusvaltaa takanaan. Vasta Ichin brutaali murhaamis… tai oikeammin teurastustapa saa heidän miettimään Kakiharan joukkoihin jäämisen mielekkyyttä.

Sivujuonteessa Ichi ystävystyy Kakiharan henkivartijan pojan, Takeshin kanssa ja myöhemmin hän ystävystyy Takeshin isän, Kanekon, kanssa. Kanekolla ja Ichillä on paljon yhteistä, he ovat samanlaisen lapsuuden tuotteita, Kanekolla vain ei ole ollut JiJiin kaltaista manipulaattoria kasvattamassa hänestä tappokonetta.

Ichi on kaikessa perverssiydessään ja väkivaltaisuudessaan henkilö josta pitää, eikä vähiten koska hän on kiusattujen puolella tyranneja ja kiusaajia vastaan. Minkä lisäksi hän miettii tekojensa moraalia, vaikkakin hyvin lapsekkaalla tavalla, sillä iästään ja väkivaltaisesta ammatistaan/harrastuksestaan huolimatta Ichi monellakin tapaa on vielä lapsi. Hän ei yksinkertaisesti vain kykene hillitsemään halujaan.

Kakiharankin elämä on monella tapaa ollut samankaltainen kuin Ichinkin, hänen kiusaajansa vain oli hänen “isänsä” (Minulle jäi hivenen epäselväksi oliko kyse Kakiharan oikeasta siästä, vaiko pomosta jota kutsuttiin isäksi). Kakihara kuvataan kiinnostavana henkilönä, vaikkakin hänen kuvauksessaa keskitytään vain hänen sadomasokisminsa kuvaukseen, jopa niin paljon että hänen tuskaan keskittyvää masokistisuuttaa alkaa jollain tasolla ymmärtää, huolimatta siitä että hänen maailmansa onkin kaukana normaalijärjen tavoittamattomissa.

Mutta toisin kuin hyvän pahiksen hahmoon kuuluu, ei Kakiharassa missään vaiheessa esiinny mitään piirrettä josta voisi pitää ja tämä on puute hänen hahmossaan. Jopa hänen pohjattoman surunsa “isänsä” kuoleman johdosta voi ohittaa olankohautuksella, sillä sekin vaikuttaa vain psykopaatin näytelmältä — mitä se ehkä onkin.

Koroshiya Ichi, Ichi The Killer, on mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu sarjakuva. Koko tuo Yakuzan (Ja Ichin) älyttömän väkivaltainen maailma on kuvattu kiehtovaksi paikaksi, jossa ei haluaisi elää, mutta josta haluaa kuulla, vähän samaan tapaan kuin haluaa vilkaista ruumiita onnettomuuspaikan ohi ajaessaan.

Ichiä ja Kanekoa lukuunottamatta muut hahmot jäävät hivenen ohuiksi, jopa JiJii ja Kakiharakin tuntuvat välillä yhtä ohuilta kuin paperi jolle heidät on piirretty. Mutta ehkä tämä johtuu vain siitä että pystyn samaistumaan Ichiin ja Kanekoon, toisin kuin Kakiharaan tai juonittelevaan JiJiin.

Vaikka sarjakuvan tarkoitus lienee ollut shokeerata seksuaalisen sadismin ja masokismin ääri-ilmiöillä on tässä kuitenkin havaittavissa jonkinlaista yritystä “tutkia” perverssin sadistin maailmaa. Se tosin jää vain yrityksen yritykseksi.

Kuvitus on hyvää ja tarinaan sopivaa, vaikkakin välillä hivenen staattisen oloista, mutta se ei sarjakuvan lukemista häiritse.

Kaiken kaikkiaan Ichi The Killer manga on mielenkiintoinen ja omalla tavallaan vangitsevakin sarjakuva, mutta siitä jää jotain — en osaa sanoa mitä — puuttumaan.

Omassa genressään siis hyvä teos.

Kuvitus: 3/5
Tarina: 4/5
Masturbaatioarvo: 0/5*
Kokonaisuus: 4/5

* Paitsi mikäli saa kiksejä kuvista joissa ihmisiä kidutetaan, sellaiselle ihmiselle tämä taitaa olla pornoa…

Kite


Tai A Kite (カイト) (Minun ehdotukseni nimeksi on: Kite — And There Will Be Blood) on yritys tehdä animaatioelokuva jossa toimintapätkään sisällytetään rajuja seksikohtauksia.

Sawa on juuri teini-iän ohittanut opiskelijatyttö, joka pikkutyttönä jäi orvoksi palkkamurhaajien tapettua hänen vanhempansa ja Akai , joka on Sawan vanhempien murhan takana, adoptoi hänet.

Akai ystävänsä Kanien kanssa kouluttaa Sawasta palkkamurhaajan. Akain palkkalistoilla on myöskin Oburi, nuori poika joka tappaessaan harhauttaa pienellä pommilla uhrinsa ja sekamelskan aikana ampuu nämä.

Sawa ja Oburi rakastuvat, mistä Akai ei pidä, sillä hän on päättänyt päästä eroon Oburista. Niinpä Akai päättää jouduttaa suunnitelmiaan.

Periaatteessa siis asetelma antaa kaikki mahdollisuudet hyvään toimintapätkään.

Ikävä vain että kaikki nämä mahdollisuudet pilataan ja tarinasta tehdään pakko- mielteenomaisen synkkä ja väkivaltainen mitään- sanomaton verilöyly, jossa seksi on vain ja ainoastaan vallankäytön väline, ja Akain ja Kanien iljettävyyttä korostamalla korostetaan tekemällä heistä sadistisia nuorten tyttöjen hyväksikäyttäjiä.

Viihdyttävimmät hetket koetaan kun Sawa eräällä keikalla joutuu räjäyttämään puoli kerrostaloa, putoaa uhrinsa hankivartijan kanssa parikymmentä kerrosta alas, läpi jalankulkusillan, tien ja metrotunnelin, matkan varrella otetaan mukaan auto ja säiliöauto.

Tästä seuraava kohtaus on kaikessa absurdiudessaan hauska; Sawa kaiken tämän räjähtelyn ja putoamisen jälkeen lentää säiliöauton räjähdyksen aiheuttaman ilmanpaineen johdosta muutaman kerroksen ylöspäin ja päätyy tavaratalon ikkunasta sisään… sängylle. Ja hänellä on vain muutamia naarmuja, jotka hän peittää laastareilla!

Moinen on hauskaa, mutta hauskuuden pilaa se, että elokuvan tekijät ilmeisesti ovat tarkoittaneet koko kohtaussarjan vakavastiotettavaksi.

Eikä tämä muutaman minuutin viihdyttävä pätkä pelasta tunnin mittaista elokuvaa, minkä lisäksi on häritsevää ettei Sawan ihmepelastumista millään lailla selitetä, hänenhän tulisi olla vähintäin superihminen jotta ruumis olisi kestänyt kaiken tuon ja tarinan mukaan hän on vain taitava ja hyväkuntoinen nuori nainen.

Koko tarinassa Oburi jää aivan liian vähälle huomiolle, ja hän on muutenkin täysin vähäpätöinen sivuhenkilö, mikä vie pohjan rakkaustarinalta, se ei kiinnosta ketään.

Kaikki hahmot ovat karikatyyrejä joista ei löydy minkäänlaista syvyyttä, palkkatappajanuorten täysin tunteettoman tappamisenkin olisi hyväksynyt mikäli näille olisi kehitetty edes yksi positiivinen puoli, mutta ei. Matti Vanhasellakin on kymmenen kertaa enemmän karismaa kuin tämän elokuvan henkilöillä yhteensä.

Seksi on kuvattu mahdollisimman vastenmielisesti, mikä sopii kyllä ainoiden elokuvassa seksiä harrastavien, Akain ja Kanien, — Kun Akai harrastaa seksiä Sawan kanssa toimii Sawa vain seksinuken korvikkeena — hahmoihin, mutta moinen ei syvenna hahmoja, lähinnä seksikohtaukset muuttuvat vain tarpeettomaksi hahmojen mädännäisyyden alleviivaukseksi.

Seksikuvausten vastenmielisyyden vastineeksi tappaminen yritetään kuvata tyylikkäänä, mutta älyttömien verimäärien käyttäminen ei tee tappamisesta tyylikästä, vaan lähinnä koomista.

Animoinnin taso on ihan kohtuullinen, mitä nyt tummasävyiset ja lohdutonta tavoittelevat, mutta siihen pääsemättömät, taustat eivät oikein sovi yhteen henkilöhahmojen animaatioasun kanssa. Ääninäyttely on parhaimmillaan ilmeetöntä…

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis pätkä jossa olisi ollut mahdollisuuksia, mutta kaikki mahdollisuudet on onnistuttu pilaamaan poistamalla henkilöhahmoista kaikki mielenkiintoiset piirteet, ilmeisesti jottei katsoja millään lailla samaistuisi näihin.

Ehkei pitäisi arvostella näin rankalla kädellä, sillä jostain syystä on eri anime- ja hentai keskustelupalstoilla tätä elokuvaa hehkutettu. No, ehkeivät hehkuttajat tiedä paremmasta, kuten saman tekijätiimin Mezzo Fortesta, jonka esittelen myöhemmin.

Joten tyydynkin sanomaan vain:

Kite on aivan mukiinmenevä pätkä ja sinne mukiin se sitten, ainakin minulta, unohtuukin.

Animaatio: 3/5
Tarina: 1/5
Masturbaatioarvo: –5/5
Kokonaisuutena: 2,5/5

Twisted Tales Of Tokyo

For the unfortunate people who do not understand finnish:
Be Warned:
This anime is the worst hentai I’ve ever seen.
Rowena Lim Lei reviews it in english: I Hate this video.


Twisted Tales of Tokyo koostuu neljästä toisiinsa mitenkään liittymättömästä pätkästä.

Ensimmäinen jakso: The Affair

The Affairissa ei turhaan ole kenenkään aivoja rasitettu juonella.

Ilman mitään selityksiä vanhempi mies ja nuori tyttö sekstaavat ja ynähtelevät ja sekstaavat ja lopuksi tytölle annetaan peräruiske ja ennen kuin mitään ehtii anuksesta ulos valua nussii mies häntä sinne ja kliimaksissa kuva muuttuu “taiteellisen vetiseksi”. Lopuksi tyttö saa selville että hänen miesystävänsä nai hänen äitiäänkin.

Missään vaiheessa ei ketään, sen enempää minua kuin ääninäyttelijöitäkään, sytytä mikään. No, ääneen ynähtelijät sentään saivat palkkaa.

On tosin myönnettävä että tytön ottaessa suihin se jumalattoman kovaääninen lurpsutus lähes sai hymynkareen suupieleeni.






Toinen jakso: Lust in space

Katsoin tuon kolmeen kertaan saamatta selvää mistä oikein on kyse. Siinä tyttö tappelee alieneiden kanssa ja toinen on jumissa jättimäisessä simpukassa. Ei seksiä, ei kaunista kuvitusta, ei tarinaa, ei mitään. Korjaan, olihan siinä, saatanallista huutoa ja kirkunaa.


Kolmas jakso: S’extra Credit

Kaksi tyttöä keskustelee pojasta joka ei ole paikalla, toinen kertoo tämän olevan hyvä rakastaja ja tottakai tytöt alkavat sekstata keskenään ja paikalle tulee kyseinen poika joka liittyy leikkiin. Kaikki tämä on tietenkin alusta alkaen suunniteltu, jotta toinen tyttö saataisiin muiden kahden seksiorjaksi.

En uskonut että se olisi mahdollista, mutta tämän jakson tuherrusjälki oli vielä edellisiä huonompi. Saavutus sekin.


Neljäs jakso: The Naughty Professor

Hämmästyttävää kyllä tässä jaksossa on puhetta! Kolmisen kertaa enemmän kuin muissa jaksoissa yhteensä.

Ikävä vain että taisin torkahtaa jossain vaiheessa, niin monotonista ulkolukua se oli.

Tarinassa oppilas saa kiedottua - sanatarkasti, kyse on S/M:stä ja bondagesta - opettajan pauloihinsa ja lopulta oppilas antaa opettajansa koko koulun poikaoppilaiden nussittavaksi. Kaikki esitetään mahdollisimman epäkiihottavana ja seksiä ei yllättäen näe juuri lainkaan, vaikka ryhmäseksistä puhuttaessa luulisi kuvattavaa olevan.

Kokonaisuudesta

Eli, Mitä sanottavaa minulla on Twisted tales of Tokiosta?

Kuvitus on onnetonta ja videon laatu epäilemättä olisi parempi mikäli olisin downloadannut tämän netistä (Ikäväkseni minun on myönnettävä että ostin tämän Filmifriikin tarjouslaarista), ehken rippaminen olisi hivenen parantanut kuvanlaatua, ainakaan se ei olisi sitä huonontanut…

Summa summarum:

Kuvanlaatu on anteeksiantamattoman huono ja muutenkin on kyse huonosti kuvattusta seksistä olemattomalla juonella ja huonolla ja monotonisella ääninäyttelyllä ja älyttömällä kirkunalla höystettynä.

Paska mikä paska.

Jos joku tämän tekeleen haluaa voin lähettää DVD:n postikulujen hinnalla, sillä ehdolla, että vastaanottaja lupaa ettei sen jälkeen kun on devarin saanut ikinä mainitse minulle asiasta.

Tarina: 0/5
Animointi: 0/5
Masturbaatioarvo: 0/5

Petite Roid




…tai Petite Roide, kumpi nyt oikea nimi onkaan.

Shibamata Youchi on tavallinen teinipoika jonka nerokas androidien suunnnitteija isoisä lahjoittaa Shibamatalle kolme androidityttöä. Androidit ovat normaalimuodossaan pikkutyttöjä, mutta liittyessään yhteen seksiä varten nämä muuttuvat seksikkääksi naiseksi jonka ulkonäkö riippuu sitä kuka kolmesta androidista jää vartalon hallitsijaksi.

Androiditytöt on ohjelmoitu niin, että Shibamatan on aika ajoin tarjottava “palkinto” heille, eli päähenkilön on naitava heitä ja hänen on saatava nämä laukeamaan, sillä vasta tyttöandroidin orgasmi on se palkinto, ei seksi itsessään, joten tältä osin Petite Roid on hivenen poikkeuksellinen hentaimanga. Tosin androiditytöt saavat useimmiten orgasminsa helmoista kiinni pelkällä hydrauliikalla — rakasteluhan olisikin pornossa aivan liikaa vaadittu.

Shibamatan isoisä on järjestänyt asiaan niin että androidien orgasmi on erittäin tärkeä osa androidien elämää, sillä mikäli nämä eivät saa orgasmejaan tarpeeksi usein räjähtävät he vieden siinä sivussa koko kaupungin mukanaan, mikä tuo teinipojalle hivenen suorituspaineita, yritä siinä nyt päästä fiilikseen kun koko kaupungin kohtalo roikkuu peniksestäsi.

Tästä pakonomaisesta seksistä saadaan aikaiseksi joitain erittäin hauskoja kohtauksia, sillä muutamaankin otteeseen Shibamata nai tuskanhiki otsassaan samalla kun androidityttö jo aloittelee lähtölaskentaa.

Shibamata joutuu naimaan niin usein että hän kaipaa eloa ilman pakonomaista seksin harrastamista ja kun tytöt jättävät lapun jossa he ilmoittavat olevansa jonkin aikaa poissa huokaisee Shibamata helpotuksesta, mutta turhaan, tyttöandoidien tilalle on lähetetty Harunee, Shibamatan ensirakkaus — tai niin Shibamata luulee. Ja mitäpä nuori, liikaa seksiä harrastanut poika voi tehdä muuta kuin muistella ensirakkauttaan ja tämän hehkeää ihoa, tämän viattomuuttaa, heidän haparoivaa, mutta rajua ensimmäistä kertaansa…

…Ja havahtua muistoistaan kun Harunee ottaa hänen kyrpänsä esiin ja ihailee sen kovuutta ja kokoa.

Ja kun Shibamata ensimmäisen erän jälkeen haluaa lepuuttaa kärsinyttä kaluaan ilmoittaa Harunee käynnistävänsä itsetuhon mikäli Shibamata ei heti nai häntä uudelleen…

Mutta Shibamatan onneksi hänen ovelleen ilmestyy oikea Harunee. Ja Shibamata päätyy… well, you get the picture.

Ja kaiken tämän penistä turruttavan sekstaamisen ohessa Shibamata nussii tyttöä joka yrittää selvittää Shibamatan androidien salaisuuden rakentaakseen itse sellaisen.

Lopulta Shibamata saa tarpeekseen jatkuvasta seksistä ja hän yrittää karata androiditytöiltä, vain joutuakseen ojasta aallikkoon…

Lolicon varoitus

Yhdessä vaiheessa tyttöjen pestessä päähenkilöä, alkaa tällä seistä ja hän lopulta päätyy naimaan androideja näiden lapsimoodissa joten mukaan on ujutettu hiven loliconiakin. Vaikka Petit Roid sisältääkin jonkin verran loliconia, ei kuitenkaan voi sanoa että kyse olisi varsinaisesta loliconista, sillä siksi paljon siinä keskitytään seksiin isotissisten naisten kanssa (Hentaista päätelleen japanilaisilla on vielä pahempi isotissifiksaatio — Bakunyū tu jū tū — kuin Jenkeillä).

Mutta mikäli ajatus teinipojasta nussimassa n. kymmenkesäisiä ällöttää niin kannattaa varoa tätä mangaa, vaikkakin niitä on vain joitain sivuja monisataa sivuisesta sarjakuvasta. Ja toisaalta, silloin menettää suhteellisen hauskan porno-scifi-komedian, ne seksikohtauksethan voi hypätä ylikin.

Oletettavasti tämä sarja jatkuu vielä (Sain lahjaksi 1-3 albumit (Acts 1-17)) sillä viimeinen jakso jää cliffhangeriin; mitä ilmeisemmin seuraavan albumin ensimmäisessä osiossa on edessä perinteinen jätti mechien taistelu, tosin sillä erolla että nämä mechat ovat pikkuandroidien jättimäinen yhteensulautuminen, eikä mechojen sisällä ole ihmistä, olkoonkin että jokainen machaan sulautunut tyttöandroidi miehen sisälleen haluaisi…

Moinen tapa lopettaa albumi cliffhangeriin on ärsyttävää, mutta ymmärrettävää, toivottavasti jatko ilmestyy piakkoin, sillä Petite Roid on loliconista — josta en pidä — huolimatta sen verran hauska sarja.

Tarina on hauska ja kuvituskin on ihan jouhevaa, mutta siinä ei ole mitään erikoista, se on kuin How to draw manga (hentai) -oppikirjasta, ihan kivaa katseltavaa, muttei mitenkään erikoisen sytyttävää (pun intended).

Kuvitus: 3/5
Masturbaatioarvo: 3/5
Tarina: 3/5

Taboo Charming Mother

Tämä sisältää tukuttain juonipaljastuksia Taboo Charming Motherin ensimmäisestä jaksosta.

Misako on nuori, tuore aviovaimo jonka uusi aviomies on vanhempi, keski-ikäinen mies, Yosuke. Pariskunta rakastaa toisiaan, mutta työn uuvuttama Yosuke ei kotona jaksa kuin nukkua, niinpä jo vuoden kuluttua naimisiin menosta on parin seksielämä kuihtunut olemattomiin, mikä aiheuttaa MIsakossa seksuaalisia patotumia.

Joten kun Misako alkaa saada härskejä puheluja on hän jo valmiiksi vastaanottavaisella tuulella ja vaikka MIsako alkuun lyökin pervertikkosoittajlle luurin korvaan, alkaa Misako lopulta vastata puheluihin ja kuunnella härskiä puhetta.

Vaikka Misako tietää, että hänen tulisi katkaista puhelu ei hän sitä tee, vaan jää roikkumaan härskille linjalle. Vauhtiin päästään kun soittaja sanoo jättäneensä Misakolle tämän kodin ovelle lahjan, Misako käy katsomassa ja löytää luvatun lahjan talonsa ovelta.

Lahja on vibraattori ja Misako on jo heittämässä sitä pois, mutta soittaja saa kuin saakin houkuteltua hänet kokeilemaan sitä. Ja kokeiltuaan ei Misako osaa lopettaa, onhan hänellä vibraattorissa vihdoinkin tapa purkaa sekusaalisia patoumiaan.

Misako seksuaalisessa turhautuneisuudessaan kaivaa säännöllisesti kaapin perälle mieheltään piilottamansa vibraattorin ja jää odottamaan vääjäämätöntä pervertikon puhelua. Puhelun tullessa Misako tyydyttää itseään vibraattorilla samalla kun pervertikko langan toisessa päässä jatkaa hänen verbaalista kiihottamistaan.

Eräänä iltana puhelinseksisession jälkeen Misako löytää poikapuolensa Kazuhikon runkkailemasta nuuhkien Misakon pikkareita ja Misako tajuaa että Kazuhiko on kiinnostunut hänestä naisena, ei äitinä tai edes äitipuolena.

Seuraavalla kerralla soittaja vihjaa Misakon himoitsevan poikapuoltaan Kazuhikoa ja käskee Misakoa kuvittelemaan vibraattorin olevan poikapuolensa kulli ja Misakon orgastinen reaktio kertoo soittajan olevan oikeassa, Misako himoitsee Kazuhikoa.

Ja tällä kertaa kun Misako makailee orgasmin jälkilöylyissä vibraattori yhä pillussaan suristen kävelee Kazuhiko sisään jä yllättää hänet ja hetken selittelyiden ja molemminpuolisten syyttelyiden jälkeen päätyy Misako lopulta hinkkaamaan Kazuhikon kullia vasten pillunsa huulia…

Vaikka Misako yrittää hetken vastustella alkaa tästä tapauksesta lopulta Kazuhikon ja Misakon seksisuhde, joka heidän on salattava Yosukelta (Misakon aviomies, Kazuhikon isä), mutta paljastuminen on koko aja lähellä, sillä Kazuhiko ei voi, tai ei halua hillitä itseään ja salaa hän kiihottaa Misakoa isänsä läsnäollessa.

Samaan aikaan soittaja alkaa kiristää Misakoa ja jottei soittaja paljasta Misakon ja Kazuhikon seksisuhdetta on Misakon on suostuttava harrastamaan seksiä soittajan lähettämien koululaispoikien kanssa.

Taboo Charming Motherin henkilöhahmoista alkaa sarjan edetessä pitää, ja itse asiassa haluaisi olla yli-innokkaan, juonittelevan ja alistamiseen taipuvan Kazuhikon housuissa (tai oikeammin nahoissa, mitä sitä housuilla tekisi…), sillä Misako vaikuttaisi kieltelyistään ja häpeilystään huolimatta nauttivan tästä alistamisesta.

Jatkossa Kazuhikon perverssiys ja himot nolata ja alistaa Misakoa vain kasvavat ja matkan varrella Kazuhiko kasvattaa haaremiaan…

Taboo Charming Motherin taiteellinen taso on hyvä ja ääninäyttelykin on pääosin hyvää. Seksijaksot on kuvattu intensiivisen kiihottavasti ja pidemmän päälle sitä katsellessaan todellakin haluaisi vaihtaa paikkoja Kazuhikon stereotyyppisen poikapuoli hentai-masterin kanssa, tosin hänkin kehittyy jonkin verran sarjan kuluessa. Kannattaa katsoa koko sarja (6 jaksoa, jotka ovat downloadattavissa tämän linkin takaa), sillä tarina kehittyy hyvin, vaikkakin ennalta arvattavaan suuntaan.

Animaatio: 3/5
Tarina: 4/5
Masturbaatioarvo: 4/5

Futari Ecchi

Futari ecchi on sarjakuva muotoinen seksiopas, jotenkin minusta tämä jo ajatuksena on huvittava, eikä sen juoni yhtään vähennä huvittavuutta, mutta huvittavuus ei kanna koko pitkän sarjan lukemiseen asti.

Makato tapaa videodaittipalvelun kautta Yuran ja nopeassa tahdissa nämä rakastuvat toisiinsa ja menevät naimisiin. Mutta molemmat ovat seksin suhteen aloittelijoita ja sarjakuva keskittyy seksin opetukseen.

Joa alkutaipaleella Makaton mielikuvitus osoittautuu villiksi, kun Yura sanoo halunneensa tavata Makaton uudelleen koska tämä vaikutti kiltiltä ja vakavalta ihmiseltä kuvittelee Makato Yuran aiempien poikaystävien olleen bondagea ja S/M:ää harrastaneita yakuzoja.

Kertoja sinällään on oikea ratkaisu tämän tyyppiseen sarjakuvaan, mutta minua sarjakuvassa ärsytti kertojan jatkuva kommentoiminen (Esim. ym. kuvitelmassa kertoja sanoo: It is very easy for men to think this way), kertoja on aivan liikaa esillä. Kertoja yleensäkin on sarjakuvassa huono ratkaisu, mutta mikäli kertoja on, on hänen oltava mahdollisimman huomaamaton. Futari Ecchissä kertoja on päällekäyvän opettavainen ja ylimielinen, joten lukiessaan on yritettävä jättää kertoja (Ja tämän kertomat tilastot) huomiotta.

Kertojan kertomat asiat ovat useimmiten erittäin stereotyyppisiä.

Muutoin tarina on hellyttävä, jopa siinä määrin että väillä lukija (Tai katsoja, sarjakuvasta on myöskin tehty animaatio, mutten ole sitä katsonut) nolostuu heidän puolestaan koska aviopari ei lainkaan tiedä mitä tehdä ja he ovat käsittämättömän ujoja ja epävarmoja itsestään ja kohtaavat huvittavia pulmia, esim. rintaliivien avaaminen on tarkasti kaavakuvin kuvattu ja jopa erityyppiset immenkalvot esitetään kaavakuvin…

Seksikohtausten osaltakin Futari ecchi on hellyttävä, eikä sitä esitetä ainakaan mieslukijaa kiihottavasti, joten vaikka tämän lukeminen saattaa olla kokemattomalle teinipojalle — jos sellaisia enää on — tarpeen, niin hänen kyllä täytyy hakea masturbaatio materiaalinsa muualta.

Kuvitus on suhteellisen hyvä, tosin hyvinkin tavanomainen, se ei erotu edukseen muttei myöskään ole huonoa. Taustat on piirretty niin yksityiskohtaisesti, että henkilöhahmot vaikuttavat usein olevan vain tekosyy taustojen piirtämiselle.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava ja hellyttävä sarjakuva, mutta itse en jaksanut kaikkia osia (Joita taitaa olla kymmenen) lukea.

Kuvitus: 3/5
Masturbaatioarvo: 0/5
Tarina: 3/5 (Muutoin olisin antanut 4, mutta kertoja ärsytti minua)

Hentaista I

Koska suurin osa markkinoilla olevasta piirrospornosta on Japanilaista hentaita ja koska pidän siitä keskityn tässä blogissa siihen.

Hyvä piirrosporno on pikemminkin rinnastettava Quentin Tarantinon tai Farellyn veljesten tuotantoon kuin ihmispornoon. Huono taas on verrattavissa huonoimpaan mahdolliseen ihmispornoon.

Hentaissa on paljon epämiellyttäviä aineksia ja tietenkin (äärimmäistä) perverssiyttä, hentai jo sanana on länsimaissa käsitetty tarkoittavan perverssiä. Mutta hentaissa usein on myöskin jotain mikä ihmispornosta puuttuu: tarina ja hyvin esitellyt hahmot.

Yksi hentain viehättävyydestä on sen naurettavuus (eräs minua suuresti huvittava graafinen ratkaisu on miehen poistaminen kuvasta, jolloin nainen on haarat levälläänja vagina on avonainen aukko, koska penis on poistettu kuvasta), kaikkien naisten rinnat uhmaavat painovoimaa, joka toisen nurkan takana luuraa tyttö jolla on täysin toimivat molemman sukupuolen sukuelimet (Ja yleensä näiden futanarien penikset ovat nekin jättimäisiä ja painovoimaa uhmaavia) ja joka kulman takana luuraa joko perverssi tirkistelijä-raiskaaja tai lonkeroalien, insesti on yhtä yleistä kuin aamukahvi Englannissa ja joka toinen henkilö pitää äärimmäisen väkivaltaisesta seksistä ja alistamisesta.

Hentai on siis täynnä raiskauksia, joukkoraiskauksia, insestiä, bondagea, sadomasokismia — ja usein sadismi on äärimmäistä sadismia, jossa kohteet kuolevat tuskallisesti toisen seksuaalisen nautinnon vuoksi –, ylipäätään kaikenlaista alistamista ja nolaamista, lonkeroalieneita jotka raiskaavat tyttöjä kymmenmetrisillä lonkeroillaan (ja joskus kymmenmetrisillä peniksillään) ja pedofiliaa.

Puhumattakaan äärimmäisistä lähikuvista joissa naisiin (ja miehiinkin) tungetaan kaikkea mitä kuvitella saattaa, monesti normaalin mielikuvituksen ylittäviäkin asioita, esim. harva osaa kuvitella sitä kuinka vaginaan/anukseen tungetaan aikuisen ihmisen lähes koko jalka, tai kuinka naisen virtsaputkeen (Siis virtsaputkeen, ei vaginaan) tungetaan nyrkki.

Joten uskon etteivät useimmat ihmiset pitäisi suurimmasta osasta hentaista.

Itse olen jo niin paatunut, etteivät moiset kuvastot juurikaan hetkauta minua, jos tarina ja kuvitus ovat hyviä hyväksyn hätkähtämättä moisetkin seksuaalisen kuvaston ääri-ilmiöt.

Itse asiassa nauroin katketakseni Graduation and beheading ceremony sarjakuvalle, minusta valimistujaisseremonian jossa tehdään rituaali-itsemurha ja seksuaalisen nautinnon yhdistäminen oli ratkiriemukas idea.

Mutta kyllä hentaista noiden perversioiden lisäksi löytyy paljon omalla tavallaan hellyttäviäkin rakkaustarinoita - kuten Futari ecchi tai Wife Eater ja Take on Me - jotka vain on höystetty vähän väliä tapahtuvalla (rajullakin) seksillä.

Ja usein hentaissa mitä moninaisimpia perversioita omaavat henkilötkin päätyvät rakastavaan ja omalla tavallaan hellään suhteeseen (Esim. May not Miss Pervert fall in love? ), joten niitäkin voi kutsua romanttisiksi tarinoiksi, itse asiassa ne useinkin ovat romanttisia komedioita.

Kun vain pääsee hentain kuvaston perverssiyden tuolle puolen huomaa kuinka hyviä tarinoita siitä löytyy ja mikä parasta, hyvänkin tarinan omaavaa sarjakuvaa tai animaatiota voi silti käyttää masturbaatiomateriaalina.

Hentaista löytyy mitä vain, ei vain sen maineen mukaista väkivaltaseksiä — olkoonkin että se vaikuttaisi olevan yleisin hentain alagenre.

Hentaissa mitä moninaisemmat seksuaalifantasiat heräävät henkiin.

Ikävän maineensa hentai on saanut juuri siitä; siinä ne fantasiat todellakin täysin sumeilematta herätetään henkiin, oli sitten kyse ujosta pojasta joka saa rakastamansa tytön tai kuolemaan asti tapahtuvasta kidutuksesta ja ruumiin raiskaamisesta.

Vika — jos sitä nyt viaksi voi sanoa — ei ole pornossa, vaan ihmisissä ja ihmisten fantasioissa, raiskausfantasiat ja sadomasokismi ovat yleisiä (Varsinkin romanttisessa naisille suunnatussa kioskikirjallisuudessa niillä oikein herkutellaan), joten ei liene yllättävää että niitä pornossakin, varsinkin piirrospornossa, kuvataan.

Mutta piirrosporno on sikäli ihmispornoa eettisempää ettei siinä taatusti ketään ole pakotettu mihinkään, enkä nyt kuitenkaan väitä että valtavirran pornossa olisi ketään mihinkään pakotettu.